Itkusta elämään

Uni muusastani

Aamulla varhain kesäyön
katseeni osuu sinuun
olet syötävän lähellä
ja
ujouteni on vaarassa
en uskalla liikahtaa
kaikki paikat jähmettyneenä
odotan
odotan vain hetkeä rohkeuden
viimein rohkeus saapuu
kuin juna hiipien asemalle
ja
katseemme kohtaa hymymme
silmämme toisemme hämärässä
suumme avautuu kohdatakseen
lipovat kielemme heräävät eloon
sitten
kätösemme kietoutuu toisiimme
juuri kuin kaikki oli ihanasti
paikoillaan niin ovikello soi
Sinä olit siinä ja jatkoimme
mihin uneni minut herätti