Hiirekorvavahtooja

Levähdän vanhalla koivunkannolla. Emohaapa virkeänä vesoineen asettuu ympärilleni. Tuulen uuvuttua värisyttävät minulle piparkakkulehtiään. Silmänräpäys tätä hetkeä. Sammalien, ketunleipien kätköistä meden ja siitepölyn makea kimara. Kevyesti siloisella vanallaan nojaa polveeni lapsuuskesieni tuoksutukka, kimalaisen riippukeinu.

Tästä alkoi vielä koskematon polku valkoisten villikukkien lehtoon. Jonakin sateisena kesänä kun metsä on kyyneleistä kylläinen, voin palata sinne. Tänään minulle riittää, kun muistan.