Eloa, iloa

Tellervo Vähäsöyrinki s. 1940, kuvaa runoissaan pieniä arjen onnenhetkiä, ohikiitäviä tuokioita, sekä suruja kiireisen yksityisyrittäjän puolisona ja kotiäitinä. Hän kokee ja elää voimakkaasti kaikilla aisteilla luonnon kauneutta, juhlapäiviin liittyviä tunnelmia, lasten aikuistumiseen ja itsenäistymiseen liittyvää kipeää luopumista, sekä kaipuuta lapsuuden turvalliseen maailmaan. Runoja värittää myös runoilijan voimakas hengellisyys sekä henkilökohtainen yhteys korkeampaan voimaan, kaiken kauniin luojaan ja hyvän antajaan.

Tämä aamu
täynnä hymyä
Viime yönä pääsin
itseni kanssa sovintoon
Herättyäni
avasin ikkunan
josta tulvahti kevättä
enteilevä tuoksu
ja pieni lintu
toivotti hyvän huomenensa