Elämän noutopöytä

Anni-Helena Ranta on helsinkiläisen lukion opettaja. Opetustyönsä ohella hän on kirjailija, kuvataiteilija ja kulttuurikolumnisti. Myös pitkä ura ammattiyhdistysliikkeessä näkyy tuotannossa. Anni-Helena Rannan teemoja ovat muun muassa maailmanlaajuinen epäoikeudenmukaisuus, rauha, kehitysmaiden ongelmat, luonnon häviäminen sekä naisiin ja lapsiin kohdistuvat uhat.

Runokokoelmassa Elämän noutopöytä nainen rakastuu mieheen, joka on hänen itsensä täydellinen vastakohta. Nainen heittäytyy suhteeseen uhmaten ympäristöään ja uhraten siihenastiset saavutuksensa. Hän uskoo, että rakkaus synnyttää rakkautta. Nainen taistelee naisten oikeudesta näyttää ja toteuttaa seksuaaliset tarpeensa vastoin vuosituhantista nainen-vaietkoon -perinnettä.

Runojen mies ei pysty puhumaan tunteistaan. Yksikin hellä sana on hänelle liikaa. Hän kuvittelee ympäristönsä asettaneen hänelle tietyt kaytöskaavat, joihin halaukset eivät kuulu. Raha, osakkeet, korot, tontit ja sijoitukset ovat tärkeimmät. Hän ei ymmärrä naisen palavaa halua nähdä ja kokea Afrikan ja Aasian todellisuus. Kun nainen puhuu elämän lyhyydestä ja ainutkertaisuudesta, mies katsoo hänen olevan kummallisen levoton. Miehen motto onkin: Mitään mitä on hankittu, ei hävitetä, se pannaan tuottamaan. Mies käyttäytyy kuin olisi kiveä.

Yrittäessään tunkeutua tämän kivisen pinnan läpi ja pyrkimyksessään sulattaa jäinen sydän nainen sairastuu syöpään. Syöpäkiinikan leikkauspöydälle yksin jätettynä hän kokee Auswitzinsa. Toisaalta hän vapautuu pakostaan rakastaa miestä ja alkaa arvostaa enemmän itse elämää. Keskitysleiriltä hengissä selvinneet ovat vahvoja ihmisiä.

Kirja käsittelee kipeästi ihmissuhteita rahaa palvovassa maailmassa. Se on enemmän kuin kirja rakkaudesta. Se on ajan kuvaa 2000-luvusta. Se on omistettu syöpään sairastuneille ja omaa tietään rohkeasti kulkeville naisille.