Kelan järjestämään kuntoutukseen osallistuneista hieman alle puolet kuului työvoimaan kuntoutuksen jälkeisinä vuosina. Tuloksen takana ovat kuntoutujien erilaiset lähtökohdat ja kuntoutukselle asetettujen tavoitteiden moninaisuus. Kelalla on lakisääteinen velvollisuus järjestää vajaakuntoisten ammatillista kuntoutusta sekä vaikeavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta. Lisäksi Kela järjestää harkinnanvaraista kuntoutusta, jota toteutetaan eduskunnan vuosittain myöntämän määrärahan mukaan.

Rekisteriseurannalla haluttiin selvittää kuntoutujien työtilannetta ja Kelan terveysturvaetuuksien, kuten sairauspäivärahan, saantia kuntoutusjakson jälkeisinä vuosina. Koska vastaavanlaista kattavaa Kelan kuntoutusta koskevaa yksilötason rekisteriseurantaa ei ole aiemmin tehty, haluttiin samalla arvioida seurannan toteutettavuutta ja käyttökelpoisuutta päätöksenteon tukena.

Hallinnollisiin rekistereihin perustuneen seurannan kohteena oli lähes 66 000 kuntoutujaa, joilla oli ollut jokin päättynyt Kelan järjestämä kuntoutustoimenpide vuonna 2002. Kohderyhmän mediaani-ikä vuonna 2002 oli 47 vuotta. Naisia kuntoutujista oli 58 prosenttia, ja kuntoutustoimenpiteiden kokonaiskustannusten mediaani oli 2 370 euroa. Kohderyhmän tilannetta seurattiin vuosien 2002, 2003 ja 2004 lopussa.

Vuoden 2002 lopussa 48 prosenttia kuntoutujista kuului työvoimaan, kun vastaava osuus vuoden 2004 lopussa oli 43 prosenttia. Työtilanteessa tapahtuneissa muutoksissa oli selviä eroja muun muassa sukupuolen ja kuntoutuksen lakiperusteen mukaan. Naisten osuus työvoimasta oli tarkasteluajanjakson alussa ja lopussa suurempi kuin miesten, vaikkakin työvoimaan kuuluneiden naisten osuus pieneni jyrkemmin kuin miesten. Työvoimaan kuuluneiden osuuden väheneminen näkyi vastaavasti eläkkeelle, lähinnä työkyvyttömyyseläkkeelle, siirtyneiden osuuden kasvuna.

Työtilanteen muutoksia arvioitaessa on huomioitava, että Kelan järjestämän kuntoutuksen tavoitteet ovat hyvin moninaiset. Toisilla kuntoutettavilla tavoitteena on ylläpitää työkykyä, toisilla parantaa itsenäisen selviytymisen mahdollisuuksia. Myös normaali iän myötä tapahtuva ja mahdollisesta kuntoutuksesta riippumaton työelämän ulkopuolelle siirtyminen vaikuttaa tuloksiin.

Hallinnollisiin rekistereihin perustuvassa seurannassa ei pystytä kattamaan kuntoutuksen kaikkia puolia. Esimerkiksi kuntoutujien omat kokemukset jäävät tarkastelun ulkopuolelle. Suurin hyöty seurannoista saavutetaan toteuttamalla niitä säännöllisesti ja pitkän ajan kuluessa, jolloin saadaan arvokasta tietoa muutostrendeistä.

Kelan kuntoutuksen vuonna 2002 päättäneet - häftad, Finska, 2007