Mestarillinen karkaus- ja rakkausromaani Makkosesta, joka pakenee vankilasta saadakseen rakkautta, jonka vuoksi hän vankilaan alun perin joutui.

Rautapää on karkaus- ja rakkausromaani. Makkosen on paettava saadakseen rakkautta, jonka tähden hän vankilaan alun perin joutui. Onnea hän tavoittelee kiihkeästi, turhia puhumatta, rakkauden kohteen lujasta vastustuksesta piittaamatta. Makkonen ryöstää morsiamen alttarilta juuri ennen kuin sulhanen ehtii myöntää tahtovansa.

Oulun lääninvankilan vartiopäällikön toimiston pöytään on liimattu kontaktimuovin alle paperilappu: "Pääportti aukaistaan kääntämällä vipua vasemmalle." Kaarle Jalmari Makkonen kääntää, elinkautiseen tuomitusta murhamiehestä tulee vankikarkuri. Makkonen saa pakomatkalle peräänsä sulhasen lisäksi rikoskomisario Torsti Rautapään. Hän ei niinkään jäljitä vankikarkuria. Hän jäljittää Makkosen kidnappaamaa morsianta. Nainen ei kiinnosta häntä viran puolesta, vaan siitä huolimatta. Mustan huumorin, ällistyttävien äkkipysäytysten ja lyyristen välähdysten karkumatka suuntautuu kesää hyvästelevään Pohjois-Norjaan. Jari Tervon seitsemäs romaani huipentuu komeasti Nordkappiin Jäämeren rannalle, kolmesataa metriä korkealle kivitolpalle, jonne maailma loppuu.

Jari Tervo (s. 1959, Rovaniemi) on kahden viime vuosikymmenen luetuimpia ja arvostetuimpia suomalaisia romaanikirjailijoita, joka tunnetaan nokkelasta kielestään ja taidoistaan luoda monipolvisia ja käänteitä täynnä olevia tarinoita. Hän aloitti uransa 80-luvulla neljällä runokokoelmalla ja siirtyi proosaan teoksella Pohjan hovi (1992), jolla samalla löytyi heti 90-luvun tuotannon pääasiallinen aihepiiri: rovaniemeläiset pikkurikolliset, ryyppyremmit ja näiden edesottamusten piiriin tavalla tai toisella joutuvat tavalliset ihmiset. Poliisin pojassa (1993) on suunnitteilla pankkiryöstö, Pyhiesi yhteyteen (1995) laventaa rikollisen murhan panoraamaromaaniksi pikkukaupungin elämästä, Tuulikaappimaassa (1997) jäljitetään hourulasta karannutta veljeä ja Minun sukuni tarinassa (1999) Jari Tervon näköinen kirjailija sukeltaa sukunsa historiaan kohtalokkain tuloksin. 2000-luvulla Tervo saavutti mainetta Suomen itsenäisyyden ajan poliittista historiaa käsittelevällä romaanitrilogiallaan: Myyrä (2004), Ohrana (2006) ja Troikka (2008) perehtyivät Kekkosen vaiheisiin, Helsingin pommituksiin jatkosodan aikana ja hankkeeseen murhata Mannerheim. Teokset todistivat Tervon kyvyn paitsi puhaltaa henkeä historiallisiin tapahtumiin myös luoda uskottavia, yhtä aikaa traagisia ja hykerryttäviä hahmoja ihan mihin aikakauteen hyvänsä. Poliittista nykypäivää karnevalisoi Koljatti-satiiri (2009), jossa jäyhä pääministeri Lahnanen pitää pakolaista vankina kellarissaan. Suomen rajojen ulkopuolellekin siirtynyt Layla (2011) kuvasi kurditytön kujanjuoksua ja ihmiskaupan raadollista arkea. Syksyllä 2013 ilmestynyt romaani Esikoinen pohjaa vahvasti kirjailijan omaan lapsuuteen. Uutisvuodon vakioankkurina jo vuodesta 1998 saakka esiintyneen Jari Tervon teoksista on filmattu Poliisin poika (ohj. Tapio Piirainen, 1998) ja Pyhiesi yhteyteen -romaaniin perustuva Rikos ja rakkaus (ohj. Pekka Milonoff, 1999). Tervo on myös käsikirjoittanut televisiosarjat Mogadishu Avenue (2006) ja Moska (2011). Katajanokalla asuvan Jari Tervon perheeseen kuuluvat kirjailijavaimo Kati Tervo ja poika Kalle.Silja Koivisto on helsinkiläinen kustannustoimittaja ja tietokirjailija. Hän on työskennellyt myös äidinkielenopettajana. Koivisto on valmistunut Helsingin yliopistosta 2005 pääaineena kotimainen kirjallisuus. Narratiivisessa esikoistietokirjassaan Sataman kapakan Hilda (2022) Koivisto tutki Kotkassa kesällä 1939 murhatun isoisotätinsä Hilda Hakkaraisen salaisuutta, muiden 1930-luvun satamakaupungeissa seksiä myyneiden naisten kohtaloita ja yhteiskunnan suhtautumista naisiin, jotka eivät sopineet heille määriteltyyn ahtaasee

Rautapää - e-bok, Finsk, 2015