- Kaikki mikä jäi sanomatta - romaani
- Murhe ja autuus - romaani
- Mahdottomia oletuksia - romaani
- Shuggie Bain - romaani
- Varkaus - romaani
- Viimeinen muuttolintu - romaani
- Crossroads - romaani
- Totuushaaste - feelgood
- Naiset joita ajattelen öisin - romaani
- Svean poika - romaani
- Vaaleanpunainen kirje - omaelämäkerta
- Kaikki on kemiaa - romaani
- Amerikan maa - romaani
- Verivelka - dekkari
- Suurin piirtein – omaelämäkerta
- Hildur - jännitysromaani
- Paperipalatsi - romaani
- Lumen uhrit - jännitysromaani
- Helmat by Mekkotehdas - ompelukirja
- Carrie Soto Is Back - romaani
- Book Lovers - romaani
- Neulo - käsityökirja
- Ette tiedä mitä sota on – omaelämäkerta
Kaikki on kemiaa sopii sinulle, joka haluat lukea hauskan, fiksun ja taitavasti kirjoitetun romaanin.
Elizabeth Zott panostaa kemistin uraansa työskennellen tutkimuslaitoksessa, jossa hänen tutkimuksensa ovat kärkikastia. Kaikki tämä olisi normaalia ja suotavaa naiselle, paitsi että Elizabeth elää 1960-luvun Kaliforniassa. Kaiken lisäksi hän kieltäytyy menemästä naimisiin ja ryhtymästä kotiäidiksi, vaikka on löytänyt elämänsä rakkauden tähtitieteilijä Calvin Evansista.
Sitten sattuu onnettomuus, jonka seurauksena Elizabeth jää yhtäkkiä yksin lapsensa ja koiransa kanssa, ja on vieläpä työtön. Hän suostuu juontamaan televisiossa kotiäideille suunnattua ruoanlaitto-ohjelmaa pystyäkseen elättämään itsensä. Televisio-ohjelman lähtökohdat eivät varsinaisesti miellytä Elizabethia, mutta ohjelma osoittautuu täydelliseksi alustaksi hänen feministisille viesteillensä – ruoanlaitto on kemiaa ja naisten tulee osallistua yhteiskunnan toimintaan sekä tavoitella unelmiaan.
Kirjan kieli on täydellistä, ja se virtaa leikkisän helposti. Suosittelen tätä romaania erityisesti siksi, että se on viihdyttävä ja sydäntä lämmittävä tarina. Kirjailija Bonnie Garmus onnistuu kirjoittamaan älykkäällä ja hauskalla tavalla tasa-arvosta sekä naisten oikeudesta elää omaa elämäänsä haluamallaan tavalla. Kirjan viesti vetoaa myös minuun, vaikka elän yhteiskunnassa, jossa sukupuolten välinen tasa-arvo on edennyt pitkälle. Garmus kuitenkin muistuttaa oivaltavasti, että naisten oikeuksia ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä, eikä feminismiä voi kuopata. Siitä ei nimittäin ole kovinkaan pitkä aika, kun naisten ei odotettu työskentelevän oman ja lastensa elannon eteen, vaan me omistauduimme palkattomalle työlle kuten siivoamiselle, ruoanlaitolle ja lastenhoidolle.
Linda, Online Editor
Lisää kirjoja samalta kirjailijalta